Kun kuolema lopettaa kivut

Olen ollut maatilan töissä pikkutytöstä ja nyt mieheni tilalla olen ollut viljelijänä navetalla mukana vuodesta 2008, tähän päivään liki kuusi vuotta. Kuuden vuoden aikana olen nähnyt monen lehmän elämänkaaren syntymähetkestä kuolemaan. Olen ollut mukana monta kertaa saattamassa lehmää teurasautoon ja valitettavasti olen ollut mukana lehmien lopetuksessa. Lopettamisessa lehmän kunto on mennyt niin huonoksi, ettei ole ollut enää mitään järkevää hoitokeinoa, ainut järkevä hoito on lopetus.

”Kun kuolema lopettaa kivut”, on tullut tutuksi lausahdukseksi. Viimeksi erään lehmän kunto meni huonoksi ja kyselin jo eläinlääkäriltä, että onko paras hoito lopettaminen… Eläinlääkäri kertoi, että lehmää voidaan kyllä auttaa, mutta paranemisennuste on niin huono, että paras hoito on lopetus. Kun katsoin kipeää lehmää silmiin, näin niissä kärsimyksen. Miehelleni sanoin, että nyt loppuu tämän lehmän tuskat ja niin ne loppuivatkin – kuolemaan. Päätös ja lopetus eivät ole koskaan helppoja, mutta aina tilallisena olisi vähiten omia tunteitaan ajateltava kun jokin eläin on kivulias…

Nämä vuodet ovat opettaneet minulle eutanasiasta jotain. Antakaa anteeksi, että rinnastan ihmisiä tässä näihin meidän tuotantoeläimiin, lehmiin. Olen monta kertaa nähnyt, miten eläin on vapautettu tuskistaan kuoleman avulla, sitä vääjämättä on alkanut miettiä eutanasiakysymystä uudelleen. Jos eläimellä on oikeus vapautua kohtuuttomista kivuistaan tilanteessa, jossa ei enää muuta hoitoa ole, niin miksei ihmisellä olisi oikeutta päästä kivuistaan? Enkä tarkoita tässä tilannetta, jossa sydänsuruja poteva nuorimies saisi eutanasian, jos sellaista pyytäisi. Eniten eutanasiaa mielestäni tarvitsevat sellaisen sairauden kanssa painivat ihmiset, joita enää ei voida parantaa. Jos esimerksi syöpä on niin pitkälle edennyt ja/tai sellaista laatua ettei sitä voida hoitaa niin onko ainut hoito oikeasti kuoleman odotus? Me saisimme eläinsuojelurikossyytteen, jos me antaisimme sairaan eläimen odottaa vain kuolemaa… Miksi ihminen on tässä huonommassa asemassa eläimien kanssa?

”Ollaanko enkeleitä toisillemme..?”  Kyselee Jope Ruonansuu laulussaan… Miksei ihmiselle ei voitais myöntää inhimillisyyden nimessä myös oikeutta kuolla rauhallisesti pois – jos parantaminen ei ole mahdollista. Lääkäri voisi mielestäni olla tulevaisuudessa se taho, joka antaisi potilaalle valinnan mahdollisuuden: Mahdollisuuden odottaa luonnollista kuolemaa kipulääkittynä tai mahdollisuuden kuolla nopeasti ilman joskus sinnikkäästikin odotuttavaa kuolemaa… Aloitettaisiinko keskustelu tästä asiasta NYT?

Life in living

It’s not wrong say hello. And if you have rush somewhere it’s not still wrong slow down, and ask how you are? If you have rush so first you slow down, and notice that other people. After little bit slowing it could be good slow down more, and ask to itself why I have rush?  To me rush mean that I did something wrong. If calendar is fill up, so why only over line something?  Instead what could be to do better, it could be better thing about what I can to do more easily. Sometimes it could be good thing about what could be without to do, too.

It’s not wrong ask sometimes what want from life. If you want to be three different place same time and have every time rush, so then you want. I want to be one place, when I’m somewhere. I want stop sometime and breath fresh air in my peace. Sometime to me it’s good see around me and notice how beautiful that place is. Biggest thing to me is to be with my family. Sometimes concentrate to family is difficult when every social media feel like invite me to look how every my friends have. But to everyone, that could be good say no Facebook that time when you kids want to tell you how much they want to be together you.

Social media is change things. I still miss lot of have nice conversation, I still miss look straight my friends eyes. Sometime I want shake my friends hand or hug my friends. To me social media is good and bad thing. Sometime there is good messages and good “news”. Sometime I feel itself very alone. Okay, I have about six hundreds friends, but how many I meet during week in my really life? None, maybe. How many is my really friend that I can call to she/he if I have some serious thing that I want to tell it? None, maybe (yes you read right) one. So in social media I’m not get my happiness, that need to be get in my really life. I’m serious with that thing what I’m telling now and I not lie anything.

If I meet someone and if I have good situation have possible good conversation so I concentrate that situation at all. That time when you have possible meet someone it could come best conversation ever. But if we are just same time to do something other and not concentrate, so that time will end so fast like it start. And after losing good possibility, it’s not possible get back.

So life is only one, and one day is our last. Before it we have possible to life every day from beginning of it to end of it full life. It’s no matter are we sad or happy, it’s no matter are we poor or rich, we have only that time and that day what we have. So why don’t to be only that time what we have?

Kun Valiolaisuus ei lähde kulumallakaan

Olen Valiolainen maidontuottaja. Olen Valiolainen sydämeltäni ja tulen olemaan mukana Valiossa maidontuottajana niin kauan kuin meidän lehmistä maitoa irtoaa, tai niin kauan kuin tässä talossa maitoa lypsetään. Moni voi kysyä, että miksi juuri Valio. Toinen voi sanoa, etteikö minulla ole muuta mahdollisuutta kuin olla Valiossa. Me Valiolaiset olemme kohdanneet ihmettelyä ja vähättelyäkin jopa toisten tuottajien taholta tämän surullisen kuuluisan Putin – kohun aikana. Voin sanoa, että meillä Valiossa tämä veli venäläisen tekemä rajasulku on vaikuttanut enemmän kuin tarpeeksi. Mutta Venäjän rajasulut eivät ole sen suuremmin meidän tuottajien kuin Valionkaan vika, joten en puutu Venäjän aiheuttamaan tilanteeseen suuremmin.

Toki minä maanviljelijänä myönnän, ettei minun tilallani ole mahdollisuuksia. On vain Valio – muita maitoautoja täällä ei kulje. Mutta en ole Valiossa sen takia, että se olisi ainut mahdollisuuteni. Jos täällä kulkisi esimerkiksi Arlan tai Maitomaan autoja, kuuluisin silti Valioon. Joku väittäisi, että Valiolaisuus on vain se tuttu polku, jota on aina ennenkin kuljettu. Se tuttu polku, jolta ei haluta poiketa, koska halutaan kulkea sitä samaa raidetta jota on aina ennenkin kuljettu. Minä olen pohtinut Valiolaisuuteni syitä – ja syy ei ole suinkaan vanha tottumus, jota en ole halunnut muuttaa.

Minä väitän, ettei täällä Kainuun perukoilla olisi muita yrityksiä tulossa hakemaan maitojamme kuin Valio. Jos joku haluaa lypsää lehmiä Sodankylässä, Inarissa tai Kilpisjärvellä niin hänellä olkoon siihen vapaus. Lähellä isoja kaupunkeja on helppo harjoittaa tuottavaa bisnestä ilman ajatusta siitä, että maidot haettaisiin tasavertaisesti jokaiselta tilalta niiden sijainnista ja lähettämästä maitomäärästä huolimatta. Kun asuu korpien keskellä ja lähin maitoa tuottava naapuri on kymmenien kilometrien päässä, osaa todella arvostaa pihaan kaartavaa maitoautomiestä ihan eri tavalla.

Minä kunnioitan kovasti Valion innovatiivisuutta. Valio on keksinyt ja kehittänyt koko ajan uusia tuotteita markkinoille. Valion perusajatuksena on maksaa tuottajalle hyvä korvaus maidosta. Perusmaidon hintaa korottamalla tuottajahinta ei olisi nykyisenlainen. Ja sitä paitsi kuluttajat valittaisivat kiskonnasta. Kun Valio on käyttänyt nyt merkittävästi energiaansa tuotteiden kehittämiseen, niin kuluttajia kiskonnan sijasta ilahdutetaan ahkerasti maitohyllyyn ilmestyvillä uutuuksilla. Mikä olisi sen parempi?! Vai väitättekö, että teille riittää se sama vanha edam jota on syöty 30 vuotta ja se sama hedelmäpommijugurtti, jota pappasikin söi?

Valio on minulle tuottajana paras mahdollinen kumppani. Ei ole tarvinnut tantereella itkeä epävarmuutta maitoauton tulemisesta, samaa ei valitettavasti lihayhtiöiden autoista sanoa. Vaikeuksien keskelläkin uskon, että Valio nostaa meidän tuottajien hintaa vielä joskus ylöspäin, sillä sehän on tämän homman ydin. Minä tuottajana otan Valion jakaman hinnan ilolla vastaan kun tiedän, että sen eteen olemme arkemme eläneet – kaikki me maidontuottajat. Ja minulle ei kelpaa muu kuin Suuresti Suomalainen, kaikille tasapuolinen. Mitäpä muuta se on kuin Valiolaisuutta, sydämmen pohjasta saakka.

Elämän viimeiselle matkalle

R.I.P. Juova

Kun elämä iltaan hämärtyy
Kun koettaa synkkääkin synkempi pimeys
Pimeydessä syksyinen sade ropisee.
Minä seison heinälaossa hiljakseen
käteni Juovan vahvojen hartioiden ympärillä rauhoitellen
Mies vieressä valmistautuu viimeiseen hetkeen.

Talutan Juovan ulos hiljakseen
siinä viimeisen kerran ajatellen
pääset Juova tuskistasi,
ratkaisu lopullinen.

Kaksi sekuntia ja viimeiset potkut.
Kaksi sekuntia ja elämäsi on ohitse.
Silmissäni kyyneleet.

Lepää rauhassa Juova.
Lepää ja ole kivuistasi vapaa.

Kerro Juova terveisiä äidillesi Viirulle
Kerro terveisiä sisarellesi Alviirulle.

Laukatkaa yhdessä siellä jossain,
teidän on siellä parempi olla
kuin yksi perhe vain
niskaa punoen ja tuulessa laukaten.

Hyvää matkaa pilvien päälle, Juova.

Suomalaisen ruuan puolesta

Olen suomalaisen, laadukkaan maidon tuottaja ja ylpeä siitä. En aio niellä ylpeyttäni muutamien ihmisten ja ryhmien (kuten oikeutta eläimille) puheiden takia. Me suomalaiset maidontuottajat ja me suomalaiset viljelijät ylipäätänsä tuotamme tutkitusti puhtainta ruokaa mitä maailmasta saa. Olemme ylpeitä ammatistamme, minä viljelijänä ja monet muutkin. 

Meidän maanviljelijöiden tärkeä ja korvaamaton tehtävä on pitää Suomi ruokittuna puhtaalla ja laadukkaalla ruualla. Meidän työpanostamme tässä Suomen maassa ei voi mikään ulkomailta tuotu, enemmän tai vähemmän eettisesti tuotettu ruoka korvata. Myöskään teollisuus ei osaa tuottaa laadukasta ruokaa ilman maanviljelijöiden tuotantopanosta. Niin kauan kuin ihmiset syövät viljasta tehtyjä tuotteita, maidosta tehtyjä tuotteita ja lihasta tehtyjä tuotteita, niin kauan meitä viljelijöitä tarvitaan. 

Arki tilalla on sitovaa. Jotta voisimme huolehtia lypsikeistämme ja muista eläimistämme niin hyvin kuin haluamme, on meidän käytävä työpaikallamme navetassa vähintään kolme kertaa päivän aikana. Meidän on myös huolehdittava jokaisesta eläimestä yksilönä. Lehmien tuottamalla maidolla saadaan rahaa, jolla yritetään elää. Lypsykarjan tai minkäänlaisen nautakarjan pitäminen ei ole rahastusta lehmillä. Enemmän minä syyllistäisin sitä maakunnan ässäkauppiasta rahastuksesta, jos halutaan etsiä syyllistä "kalliille ruualle". Kaupat nimittäin ottavat tuottajain tuottamasta ruuasta aika ison osan itselleen.

Mutta miksi kirjoitan "kalliista ruuasta heittömerkeissä? Minun, viljelijän näkökulmasta ruoka suomessa on kohtuullisen hintaista, ehkä liian halpaakin. Mikä teidän, lukijoiden mielestä olisi kohtuullista maailman laadukkaimmasta ruuasta?

Maatalous on kovaa työtä, jossa raha on tiukassa ja helppoa rahaa ei tunneta. Rakennukset ja muut maatalouden investoinnit vievät paljon rahaa. Toivottavasti te ja jokainen suomalainen ostaa kotimaista ruokaa, jotta meillä, suomalaisen ruuan tuottajilla olisi tulevaisuutta. Me tarvitsemme uskoa suomalaiseen ruokaan ja sen menekkiin, muuten me kaikki suomalaiset tuottajat olemme vararikossa. Suomalainen maaseutu työllistää niin paljon ihmisiä että kukaan ei halua tietää mitä seuraisi jos viljelijät olisi vararikossa...

Kiitos että jaksoit lukea. Annan vielä isomman kiitoksen teille kun menette seuraavan kerran ruokakauppaan ja ostatte suomalaista ruokaa. Uskomme teihin, jotka syötte. Uskomme, että uskotte laadukkaaseen ruokaan ja meihin tuottajiin. Me, tuottajat olemme teitä, ruuan syöjiä varten, olemassa.

Linkkejä
Iltalehden blogikirjoitus maanviljelijöiden tilanteeseen liittyen

Tulevaisuuden yhteiskunta

Tulevaisuuden yhteiskunta pyrkii pitämään yllä sitä elintasoa, mihin se on tottunut. Sen takia kuluttaminen jatkuu. Se mihin kiinnitetään huomiota, on niin sanottu tuotteen elinkaariajattelu ja ekologisuus. Lähden purkamaan ajatustani tulevaisuuden yhteiskunnasta elinkaariajattelun kautta. Huomatkaa, että puhun seuraavassa visioistani preesensissä, siten että ne tapahtuvat.

Tuotanto

Kulutustavaroiden tuotannossa kiinnitetään huomiota tuotteiden kierrätettävyyteen. Tavaroista tehdään tuotantovaiheessa sellaisia, että kierrättäminen elinkaaren päättyttyä on mahdollisimman helppoa. Tehtaat ja tuotantoympäristöt toimivat mahdollisimman paljon kotimaisilla, ekologisesti kestävällä energialla. Tehtaat ja tuotantoympäristöt kantavat myös oman vastuunsa myös luonnon puhtaana pitämisestä.

Maatilat toimivat mahdollisimman pitkälle kotimaisella energialla. Polttoaineiden tilalla käytetään uusia kekseliäitä, ekologisia, polttoaineita. Maatalous toimii luonnon ehdoilla lannoittaen peltoja sen mukaan mitä niistä ravinteita sadon mukana ottavat. Maatalouksien sähköomavaraisuus kasvaa kun (esim.) navetoiden katoille lisätään aurinkopaneeleja. Osa maatiloista tuottaa lannasta biokaasua parantamaan edelleen energiaomavaraisuutta. Tulevaisuuden yhteiskunta arvostaa viljelijää ja elintarvikkeita. Suoramyynti tiloilta vahvistaa rooliaan tuotannon osana. Kaiken ruuan tuotannon suhteen pyritään omavaraisuusasteessa mahdollisimman lähelle sataa prosenttia. Tuotteiden kotimaamerkintöjä tuotteisiin täsmennetään tarkemmiksi.

Kotimaista metsää hyödynnetään energian tuottamisessa. Kuitupuun käytetään hakkeena sellunkeiton vähennyttyä. Hakkuujätteet hyödynnetään. Jätevesipuhdistamoiden yhdyskuntaliete käytetään maataloudessa vähentäen näin peltojen kemiallista lannoitusta.

Jakelu

Tuotteiden jakelua tarvitaan kauppoihin ja koteihin. Jakelu tulee olemaan jatkossakin isossa roolissa, koska Suomi on pitkä maa. Jakelussa energiaa käytetään mahdollisimman vähän, ja se mitä käytetään, on mahdollisimman pitkälle kotimaista energiaa. Jakelun saastuttavuutta kehitetään mahdollisimman vähän saastuttavaksi.

Kaupat jatkavat omalla tontillaan osana kulutushyödykkeiden jakajana. Kauppojen lainsäädäntöä kiristetään niin, etteivät ne voi ottaa kohtuutonta korvausta tuotteista. Toisinsanottuna säädetään laki mikä osuus tuotteiden hinnasta voi olla kaupan kattetta. Kaupat kiinnittävät huomiota energian säästämiseen ja toimivat myös energiantuotannon osana katoille lisättävien aurinkopaneelien myötä.

Kuluttaminen ja kuluttajat

Kuluttajat ovat alkuperätietoisia, he arvostavat puhdasta ja hyvälaatutuista ruokaa. Kuluttajat ostavat vain tarkoin harkiten ulkomaalaista alkuperää olevaa ruokaa. Muissakin kulutushyödykkeissä kuluttajat pohtivat tuotantoympäristöjä ja niiden olosuhteita.

Kuluttajat hankkivat vain harkiten tuotteita, jotka on tuotettu uusiutumattomista luonnonvaroista. Kuluttajat kierrättävät ostamansa kulutushyödykkeet käytön jälkeen ja välttävät kaatopaikkojen käyttöä. Kuluttajien valveutuneisuuden myötä kaatopaikoista kehittyy lajittelukeskuksia. Kodit toimivat kaukolämmöllä tai energialla joka on tuotettu ekologisesti ja on mahdollisimman pitkälle kotimaista alkuperää.

Linkit:

Tuotteiden elinkaaresta
Tietoa biokaasusta
Biokaasulaitos maaningalla
Yhdyskuntaliete ja peltojen puhtaus (?)
Aurinkopaneelit lisääntyneet

Jatkuvaa kasvua?

Talousajattelua kulutusyhteiskunnan jäsenenä, osa 1.

Seuraan aktiivisesti Suomen ja maailman taloutta. Uutisissa puhutaan paljon kestävyysvajeesta, aprikoidaan ollaanko kuinka syvässä taantumassa ja pelätään lamaa. Normaalin työtätekevän ihmisen elämään talouspuheet tuo ehkä epävarmuutta omasta työpaikasta, mutta muutoin epävarmat talousnäkymät eivät vaikuta sen enempää lompakon paksuuteen kuin yöunien syvyyteenkään. Mutta miksi talousasioista asioista ollaan sitten niin kovin huolissaan?

Maailman talouden taloudellinen ajattelu perustuu jatkuvaan kasvuun. Kaikki on talouden suhteen hyvin niin kauan kuin kulutus ja sen myötä tuotanto kasvavat. Jos tuotanto ei kasva kulutuksen tahdissa tai jos kulutus vähenee ja tuotanto tuottaa liikaa, ollaan vaikeuksissa. Mutta mitä tarkoittaa käytännössä jatkuva kasvu?

Puolisoni Hannu syö nyt lautaselta vatsansa täytöksi aika tutuksi tulleen määrän ruokaa. Jatkuvan kasvin malli odottaisi, että Hannu syö joka päivä esimerkiksi 0,5 % enemmän ruokaa. Tämä tarkoittaisi sitä että vuoden kuluttua tästä päivästä Hannu söisi miltei kaksi kertaa enemmän kuin nyt, siis 182 % enemmän.

Jatkuvan kasvun malli odottaisi siis käytännössä että jokainen ihminen työskentelee joka kuukausi tehokkaammin tai enemmän kuin nyt. Jatkuvan kasvun malli olettaa myös kulutushyödykkeiden kulutuksen kasvavan jatkuvasti. Ihmisen tärkein tehtävä on olla kulutusyhteiskunnassa tuottelias työntekijä ja ahkera kuluttaja. Mutta jos jokainen ihminen kuluttaa jatkuvasti enemmän, silloin se tarkoittaa sitä, että pian tarvitsemme kaksi maapalloa tyydyttämään kaikkea niitä tarpeita mitä tarvitsemme. Perehdyn seuraavassa kirjoituksessani enemmän siihen, mitä voimme tehdä saavuttaaksemme taloudellinen tasapainon maapallomme kestävyyskyvyn rajoissa.

Yläasteella minua opetti mukava ja asiallinen historian ja yhteiskuntaopin opettaja, Asmo Matero. Hän näytti taulukkoa, joka kertoi talousluvuista. Hyvin realistisesti Asmo kertoi meille, että välillä talous on kasvanut hyvin ja välillä hidastunut hyvin radikaalisti, kuten yhdeksänkymmenen luvun lamassa tapahtui. ”Mutta koska talous ei voi koskaan koko ajan kasvaa, tulemme ennemmin tai myöhemmin kokemaan jonkinlaisen laman tai taantuman”, Asmo kertoi, ja muistan hänen tämän lauseensa vielä kymmenen vuoden jälkeenkin. 

Runo elämän polusta

-Tuntematon taipale -

Viiden mailin matka etelään

matkan päässä odottamaton

taipale odottaa kulkijaansa

uskallatko astua matkalle

tietämättä päämäärää

Päämääränä elämä

polut kiemurtelevia

monta kiveä kierrettävänä

monta monttua ylitettävänä

tuntematon taipale

Taipale opettaa katsomaan kenkiinsä

ajattelemaan askeleensa

ettei loukkaisi jalkaansa

Ikä opettaa

vanhuus tekee taitavaksi

jalka nousee hitaammin

asiat ajattelee tarkemmin

Kokemus tuo taidon

iän mukana molemmat

taidolla kivet kiertää

rohkeudella montut ylittää

Elämän matka etenee

tuntematon muuttuu tunnetuksi

uskallus vie eteenpäin

sinne jonnekkin.

Maaseudun rakennemuutos, mitä se on?

Kävin maakunta-ajelulla. Ajelin Pohjois-Karjalassa Ylä-Valtimolla. Olin menossa paikkaan, jossa tiesin odottaa että pihatiellä minua vastaan saattaa juosta musta lammas tai lampaita. Kun ajoin pihaan, ei minua vastaan juossut lampaita. Ei, vaan kun kaarsin juuri niitettyjen peltojen läpi autoni talon pihaan, oli pihassa suureksi hämmästykseni hyväkuntoinen navetta.

Veljeni vei minut tyttöystävänsä kanssa vierailulle navettaan. Navetta oli noin kymmenen lypsävän lehmän navetta, kaikki parret ja karsinat olivat hyväkuntoisia ja paikoillaan. Minulle itselleni tuli olo, että niin kuin navetta olisi juuri pesty ja odotti vain ulkoa tulevia lehmiä. Olotilani lypsyä odottavista lehmistä vahvistui vierailtuani maitohuoneessa, jossa lypsimet odottivat pesurin telineissä valmiina töihin. Katsellessa lypsimiä minulle hiipi haikeutta mieleeni siitä kuinka täälläkin on jokunen vuosi sitten ollut minulle itselleni niin rakkaita työkavereita, lehmiä.

Maaseudun rakennemuutos on asia, joka maaseudulla herättää tunteita ja josta puhutaan usein haikein mielin, joskus kyynelkin silmäkulmassa.  Tilallisille, jotka ovat tuotannostaan luopuneet, asia on edelleen herkkä. Monen ”entisen yrittäjän” on edelleen vaikea hyväksyä, että lehmistä oli vain luovuttava, koska tila ei enää kannattanut. Suurin osa maatilayrityksen lopettaneista kuitenkin pystyy selkä suorana myöntämään, ettivät he olisi olleet valmiita investoimaan satoja tuhansia euroja uuteen navettaan. Toisilla ”entisillä yrittäjällä” maatilasta luopumisen syy on ollut se, etteivät tilan lapset ole olleet halukkaita jatkamaan vanhempiensa navettasaappaiden kuluttamista.

Maaseudun rakennemuutos tarkoittaa käytännössä sitä, että pienet navetat tyhjenevät ja karjat keskittyvät isoihin navetoihin. Pienet maatilat joutuvat nöyrtymään isoille tehotuontatiloille vertailuissa, jossa verrataan yrittäjän työtunteja suhteessa saatuun tuloon. Olen itsekin asian huomannut pienen maatilan emäntänä – navetta sitoo ja vie aikaa, työtulo tunnille jää alle kahdeksan euron. Yrittäjänä työtuloni on siis vähemmän kuin maataloustyöntekijän TESssin mukainen palkka.

”Äitini itki, kun hän saatteli viimeiset lehmät navetasta autoon”, koulukaverini sanoi. Muistan vieläkin kaverini sanat. Hänelle, ja monelle muulle rakennemuutos on tuonut sydänsuruja. Maatilojen lopettaminen on hiljentänyt monia maataloja ja kyliä. Valitettavasti hiljentyminen jatkuu, ellei yhteiskunnallamme ole halua pitää maaseutua asuttuna edelleenkin.

Lisätietoja:  kotieläinten ja kotieläintilojen määrä

Maanviljelijä hyvinvoinnin ylläpitäjänä

Tämä teksti julkaistu maaseudun tulevaisuudessa 2.6.2014

Globaalissa ja kansallisessa taloudessa kaikki asiat kulkevat rahan avulla. Markkinatalous hallitsee ja ihmiset kuluttavat. Yhteiskunnalla onkin hyvä termi: kulutusyhteiskunta. Ihminen voi kuluttamalla rahaa hommata itselleen melkein mitä vain. Ne, joilla ei ole rahaa, jota kuuluttaa, putoavat petollisesti kulutusyhteiskunnan ulkopuolelle ja heistä tulee passiivisia rahan perässä kulkevien ihmisten silmissä.

Maanviljelijät, varsinkin pienet sellaiset, eivät ole päässeet rahoillaan kehumaan. Kylällä sanovat, kun kysyvät ammattia ja vastaan tomerasti olevani maanviljelijä, kunnioittavansa minua. Hyvä, että kunnioittavat, olen kiitollinen siitä. Vielä ei kissa kiitoksella elä, eikä koira kasva kunnioituksella. Ruokaa tarvitaan aina ja maanviljelijä tarvitsee rahaa työllistääkseen yhteiskuntaa, joka ei toimi ilman maanviljelijän tärkeää osaa ruuantuotannossa.

Milloin maanviljelijää ryhdytään kunnioittamaan tärkeänä osana ruuantuotantoketjua? Nyt maanviljelijä saa nuolla muruset pöydän alta kuin rakkikoira konsosaan ja saa vielä päälle pilkan ympäristön pilaamisesta. Jos yhteiskunnassamme kaikki olisi, niin kuin asioiden tule olla, maanviljelijät eivät olisi yhteiskunnan pienipalkkaisia raatajia kuten nyt. Markkinatalouden ihme on jättänyt maanviljelijän huonoon asemaan, samaan aikaan kun kaupat markkinatalouden veturina tekevät myös ruualla bisnestä. Ja bisnes on aina rahaa.

Samalla kun jokainen jokaisella aterialla nauttii maanviljelijän aikaansaannoksista, markkinatalous on tehnyt ihmisiä rikkaiksi. Isommat kaupat ja kauppiaat ovat saaneet sievoisen osan tätä hyvettä, joka tuoksuu rahalta. Pankkiirit ovat päässeet yhteiskunnan huipulle – ja milläpä muulla kuin rahalla. Yhteiskunta ja sen kuluttamistottumukset ovat vieraantuneet kauaksi maanviljelijän arkitodellisuudesta.

Haluaisin vielä elää yhteiskunnassa, jonka hyvinvointi tuoksuu mullalta. Maanviljelijät tärkeän tehtävänsä vuoksi ansaitsevat yksittäisten ihmisten kunnioituksen lisäksi myös koko yhteiskunnan ja markkinatalouden kunnioituksen. Jos rahan arvo tulevaisuudessa heikkenee, tarvitsevat ihmiset ruokaa silti. Yhteiskunta tarvitsee maanviljelijää jokapäiväisen arkielämän tueksi. Seuraavaksi yhteiskunta ja sen vaikuttajat voisikin alkaa pohtimaan, miten maanviljelijää tuetaan tärkeässä tehtävässään hyvinvoinnin ylläpitäjänä.