Olen ollut maatilan töissä pikkutytöstä ja nyt mieheni
tilalla olen ollut viljelijänä navetalla mukana vuodesta 2008, tähän päivään
liki kuusi vuotta. Kuuden vuoden aikana olen nähnyt monen lehmän elämänkaaren syntymähetkestä
kuolemaan. Olen ollut mukana monta kertaa saattamassa lehmää teurasautoon ja
valitettavasti olen ollut mukana lehmien lopetuksessa. Lopettamisessa lehmän
kunto on mennyt niin huonoksi, ettei ole ollut enää mitään järkevää
hoitokeinoa, ainut järkevä hoito on lopetus.
”Kun kuolema lopettaa kivut”, on tullut tutuksi
lausahdukseksi. Viimeksi erään lehmän kunto meni huonoksi ja kyselin jo eläinlääkäriltä,
että onko paras hoito lopettaminen… Eläinlääkäri kertoi, että lehmää voidaan
kyllä auttaa, mutta paranemisennuste on niin huono, että paras hoito on
lopetus. Kun katsoin kipeää lehmää silmiin, näin niissä kärsimyksen. Miehelleni
sanoin, että nyt loppuu tämän lehmän tuskat ja niin ne loppuivatkin –
kuolemaan. Päätös ja lopetus eivät ole koskaan helppoja, mutta aina tilallisena
olisi vähiten omia tunteitaan ajateltava kun jokin eläin on kivulias…
Nämä vuodet ovat opettaneet minulle eutanasiasta jotain.
Antakaa anteeksi, että rinnastan ihmisiä tässä näihin meidän tuotantoeläimiin,
lehmiin. Olen monta kertaa nähnyt, miten eläin on vapautettu tuskistaan
kuoleman avulla, sitä vääjämättä on alkanut miettiä eutanasiakysymystä
uudelleen. Jos eläimellä on oikeus vapautua kohtuuttomista kivuistaan
tilanteessa, jossa ei enää muuta hoitoa ole, niin miksei ihmisellä olisi
oikeutta päästä kivuistaan? Enkä tarkoita tässä tilannetta, jossa sydänsuruja
poteva nuorimies saisi eutanasian, jos sellaista pyytäisi. Eniten eutanasiaa
mielestäni tarvitsevat sellaisen sairauden kanssa painivat ihmiset, joita enää
ei voida parantaa. Jos esimerksi syöpä on niin pitkälle edennyt ja/tai
sellaista laatua ettei sitä voida hoitaa niin onko ainut hoito oikeasti
kuoleman odotus? Me saisimme eläinsuojelurikossyytteen, jos me antaisimme
sairaan eläimen odottaa vain kuolemaa… Miksi ihminen on tässä huonommassa
asemassa eläimien kanssa?
”Ollaanko enkeleitä toisillemme..?” Kyselee Jope Ruonansuu laulussaan… Miksei
ihmiselle ei voitais myöntää inhimillisyyden nimessä myös oikeutta kuolla
rauhallisesti pois – jos parantaminen ei ole mahdollista. Lääkäri voisi
mielestäni olla tulevaisuudessa se taho, joka antaisi potilaalle valinnan
mahdollisuuden: Mahdollisuuden odottaa luonnollista kuolemaa kipulääkittynä tai
mahdollisuuden kuolla nopeasti ilman joskus sinnikkäästikin odotuttavaa
kuolemaa… Aloitettaisiinko keskustelu tästä asiasta NYT?
