Maanviljelijä hyvinvoinnin ylläpitäjänä

Tämä teksti julkaistu maaseudun tulevaisuudessa 2.6.2014

Globaalissa ja kansallisessa taloudessa kaikki asiat kulkevat rahan avulla. Markkinatalous hallitsee ja ihmiset kuluttavat. Yhteiskunnalla onkin hyvä termi: kulutusyhteiskunta. Ihminen voi kuluttamalla rahaa hommata itselleen melkein mitä vain. Ne, joilla ei ole rahaa, jota kuuluttaa, putoavat petollisesti kulutusyhteiskunnan ulkopuolelle ja heistä tulee passiivisia rahan perässä kulkevien ihmisten silmissä.

Maanviljelijät, varsinkin pienet sellaiset, eivät ole päässeet rahoillaan kehumaan. Kylällä sanovat, kun kysyvät ammattia ja vastaan tomerasti olevani maanviljelijä, kunnioittavansa minua. Hyvä, että kunnioittavat, olen kiitollinen siitä. Vielä ei kissa kiitoksella elä, eikä koira kasva kunnioituksella. Ruokaa tarvitaan aina ja maanviljelijä tarvitsee rahaa työllistääkseen yhteiskuntaa, joka ei toimi ilman maanviljelijän tärkeää osaa ruuantuotannossa.

Milloin maanviljelijää ryhdytään kunnioittamaan tärkeänä osana ruuantuotantoketjua? Nyt maanviljelijä saa nuolla muruset pöydän alta kuin rakkikoira konsosaan ja saa vielä päälle pilkan ympäristön pilaamisesta. Jos yhteiskunnassamme kaikki olisi, niin kuin asioiden tule olla, maanviljelijät eivät olisi yhteiskunnan pienipalkkaisia raatajia kuten nyt. Markkinatalouden ihme on jättänyt maanviljelijän huonoon asemaan, samaan aikaan kun kaupat markkinatalouden veturina tekevät myös ruualla bisnestä. Ja bisnes on aina rahaa.

Samalla kun jokainen jokaisella aterialla nauttii maanviljelijän aikaansaannoksista, markkinatalous on tehnyt ihmisiä rikkaiksi. Isommat kaupat ja kauppiaat ovat saaneet sievoisen osan tätä hyvettä, joka tuoksuu rahalta. Pankkiirit ovat päässeet yhteiskunnan huipulle – ja milläpä muulla kuin rahalla. Yhteiskunta ja sen kuluttamistottumukset ovat vieraantuneet kauaksi maanviljelijän arkitodellisuudesta.

Haluaisin vielä elää yhteiskunnassa, jonka hyvinvointi tuoksuu mullalta. Maanviljelijät tärkeän tehtävänsä vuoksi ansaitsevat yksittäisten ihmisten kunnioituksen lisäksi myös koko yhteiskunnan ja markkinatalouden kunnioituksen. Jos rahan arvo tulevaisuudessa heikkenee, tarvitsevat ihmiset ruokaa silti. Yhteiskunta tarvitsee maanviljelijää jokapäiväisen arkielämän tueksi. Seuraavaksi yhteiskunta ja sen vaikuttajat voisikin alkaa pohtimaan, miten maanviljelijää tuetaan tärkeässä tehtävässään hyvinvoinnin ylläpitäjänä.